Anteeksi, että olen LÄSKI

 

 

 

Ulkonäköni ja muotoni tuo varmasti monelle naiselle tyydytystä. Kukapa haluaisi olla kahdella tikulla varustettu lihapulla.

 

Uskon, että olisin vieläkin suurempi, jollen tiedostaisi mitä syön.

Kiellettyjen ruoka-aineiden listalla ovat sokerit, maito ja valkoinen jauho. En oikein suosi alkoholliakaan ja parin kesäisen rilluttelureissun jälkeen oivalsin ettei alkoholi käy lainkaan. Kroppani oli shokkitilassa( puolison mielestä, olen vain tullut vanhaksi ja se siitä).

 

Nyt joku ajattelee: liiku enempi syö vähempi. Ah, niinkö?

No heitän neuvojille takaisin: motivoiko sinua 6 kert/vko ohjattua liikuntaa laihtumatta grammaakaan? ( 12 vikkoa ravasin salilla ja puntari ilkkui vahingoniloa: ei grammaakaan vähemmän!)Tiedän että ainoa keino minulle pudottaa painoa on syödä 700 kaloria/pvä. Tämä on varma tieto, olen sen jo kerran tehnyt, sekoittaen kehoni tasapainon pysyvästi.Niin niukalla ruuan määrällä ei jaksa. Niinpä ajattelin olla läski, terve läski, joka syö kasvispainotteista ruokaa tiedostaen ruuan laatua ja alkuperää.

 

Olen minä laihduttanut ja haluaisin kyllä olla hoikempi. Edellisestä painonpudotuksesta käteen jäi hormonitasapainon vahingoittuminen, kehoni epätasapaino, joka jatkuu yhä, kun painon pudottamisesta on kohta 2 vuotta. Tempaus, jonka piti edistää terveyttäni, vahingoitti tärkeintä kehossani: hormoneja. 

 

Olen monesti miettinyt tätä että, laihdutatko siksi, että terveyteni on vaarassa, vai siksi että pelkään mitä muut minusta ajattelevat?

 

 

 Laihdutinko siksi, että ostin vaatteita joiden koko oli XL?

 

Jokin aika sitten lakkasin häpeämästä itseäni. Ymmärsin, että itseni rakastaminen on arvokkaampaa kuin itsensä häpeäminen.

 

Aikoinaan häpesin kokoani, ulkonäköäni, mutta sekin johtui ulkoisista tekijöistä kuin itsestäni. Minut opetettiin häpeämään ja vähättelemään itseäni. Hassua kyllä, en olisi tässä, jos kotona minua ei olisi rakastettu ja tuettu. Jos minun äitini olisi ollut kiinnostuneempi kukkapenkkien väriloistosta, geelikynsien ja ripsien liimauspäivistä, en olisi tässä, näinkin eheänä ja jossakin määrin selväjärkisenä. Minua kiusattiin niin paljon, eikä kukaan oikein välittänyt sen seurauksista. Ei tenininä sen helpompaa ollut, eikä varhaisessa aikuisuudessakaan. Itsensä häpeäminen ja mitätöiminen tuli itseni ja perheeni ulkopuolelta. Minua arvioitiin ja arvosteltiin ulkonäöllisesti.Nyt kun olen aikuinen nainen, äiti, yritän tehdä parhaani ulkonäköön liittyvissä asioissa. Haluan ensisijaisesti osoittaa rakkautta itseäni ja kehoani kohtaan, haluan huoltaa kehoani terveellisellä ruualla, hyvillä rasvoilla ja iloisella asenteella. Haluan rakastaa kehoani ja haluan hoitaa sieluni kotia. Pidän siitä, että koen olevani huoliteltu ja haluan meikata ja käyttää koruja, mutta teen näin itseni vuoksi, omista lähtökohdistani. Haluan välittää lapsilleni , että itsestään huolehtiminen tietyissä mittasuhteissa on itsensä rakastamista ja kunnioittamista. Haluan että tyttäristäni tulee naisia, jotka eivät tietoisesti suorita kauneutta, vaan olisivat sitä luonnollisesti itsenään. Ulkonäköön liittyviä paineita haluan pehmentää ja suodattaa, en halua alleviivata luonottumuutta. Haluan tässä kohden myös täsmentää ettei laihuus tai hoikkuus ole terveyden tae. Lihava ihminen voi olla yhtä terve ja hyvinvoiva aktiivinen liikkuja.

 

 

No, tähän loppuun jaksan mainita, että kuopukseni raskauden jälkeen otin oikein asiakseni selvittää miksi kehoni lakkasi toimimasta, eikä kukaan lääkäri oikein osannut vastata. Olin ja olen yksin läskieni, diettieni, ruokavalioni ja kamppailuni kanssa. Vain yksi valonpilkku, thyroxin on elämässäni. Ehkä tämä pieni valkoinen nappi saa minun laiskan kilpirauhaseni porskuttamaan ja auttamaan hormonitasapainossani ja kuka tietää, terveellinen ruokavalio alkaa näkyä vatsamakkaroiden sulamisena?

 

Anteeksi, että olen läski. En vain ole sitä omasta halustani tai laiskuudestani, vaikka olenkin liikunnan vihaaja.

Läski on paras ystäväni, se on ollut kanssani ihan pienestä saakka. Hyväksyn sen osaksi kehoani ja kuten eräs lääkäri sanoi: genetiikalla on oma osuttensa tässä kaikessa. Vahingosta viisastuneena voin todeta ( vaikka en vieläkään ole mikään tikku..) terve läski on parempi, kuin sairas tikku.